17.2.2013
Nuoresta iästään huolimatta Pekka Heininen on saanut paljon aikaan Hapkido harrastuksensa parissa. Vaikka olen tuntenut Pekan nuoresta pitäen niin halusin kysyä häneltä muutaman kysymyksen koskien hapkido harrastusta. Vasta luettuani vastaukset ymmärsin kuinka vähän tiedänkään hänestä, vaikka olen tuntenut hänet jo niin pitkään. Tahdon tuoda Pekan myös teidän lukijoiden tietoisuuteen. Kysyin häneltä 10 kysymystä harrastuksesta ja harjoittelemisesta. Aluksi kuitenkin utelin muutaman perustiedon jotka olisi myös hyvä tietää.
Kuka olet Pekka Heininen?
"Olen tätä nykyä nelihenkisen perheen isä sekä aviomies. Kolmatta lasta odotetaan syntyväksi heinäkuun lopulla. Työskentelen varastossa, mutta pyrin jo toista kertaa poliisikouluun."
Kuinka vanha olet?
"Kuukauden päästä 23."
Mistä kaupungista olet kotoisin?
"Olen alunperin kotoisin Porista. Nykyisin asustelen Vantaan Ylästössä. Aikomukseni on asua jatkossakin tällä pk-seudulla. Anteeksi vain Porilaiset, takaisin ei ole tulemista (vannomatta paras!)"
Kauanko olet harrastanut hapkidoa?
"Olen harrastanut Hapkidoa 2002 syyskuusta lähtien. Eli, voi kauhea, jo reilu 10 vuotta."
Mitä lajeja harrastat / olet harrastanut?
"Kaikenlaista sitä on kyllä tullut harrastettua. Lapsena tuli oltua melko aktiivinen. Silloin harrastin jalkapalloa, salibandya, yleisurheilua, pyöränrikkomista (isäni mukaan), partiota, kreikkalaisroomalaista painia metsässä leikkimistä, kuraojassa kahlaamista, linnun poikastan jahtaamista, kuusen juurelle pissimistä ja kaikkea älytöntä, mitä pienet pojat tekevät. Myöhemmin kiinnostuin kamppailulajeista toden teolla. Hapkidon rinnalle tuli aika ajoin eri lajeja rinnalle kuten Choy Lee Fut Kung Fu, Hokutoryu Ju-Jutsu, Kick Boxing, (nyrkkeily), Brazilian Jiu-Jitsu, Lukkopaini ja hetken aikaa kävin trikkailemassa. Hapkidoa tukevia lajeja on ollut uiminen, lenkkeily, venyttely ja punttisalitreenaaminen. Nykyisin yritän käydä punttisalilla, ja painimassa minkä pystyn. Tarkoitukseni on myös Hapkidoa treenailla minkä kiireiltäni ehdin."
Mikä sai sinut aloittamaan Sin Moo Hapkidon?
"Olin pitkään ihaillut kamppailulajeja ja niiden harrastajia. Power Rangers, Turtles, ja Jackie Chan leffat taisivat olla pohjalla. Myös se, että en ollut kaikkein suosituimpien lasten joukossa alueellani, joten se ehkä osaltaan teki Hapkido valinnasta ajankohtaisen. Miksi juuri Hapkido, ettei Karate tai Judo. Niin siksi, että kaveri sattui treenaamaan juuri Hapkidoa ja lajinäytöksen jälkeen olin myyty. Täytyy myös nostaa nykyisin hyvä ystäväni Jusa Väistö esiin. Hänellä taisi olla aloittamiseni aikaan jo punainen vyö. Hän ja hänen parinsa tekivät erittäin upean näytös shown, joten ihailin heitä suuresti."
Mitä sin moo hapkido on antanut sinulle?
"Sin Moo Hapkido on eritoten kohottanut itseluottamustani. Hapkido on eniten kasvattanut minua henkisesti. Nöyryys ja toisten ihmisten kunnioittaminen on tullut Hapkidossa erittäin tutuksi. Toki sitä myös odottaa ihmisiltä kunnioitusta eri tavalla. Enkä nyt tarkoita, että kenenkään pitäisi tulla nuoleskelemaan paikkoja, mutta sitä tavallaan toisten ihmisten ylimielisyys särähtää korvaan. Toki laji on myös ollut hauskaa ja treeneihin on aina ollut hauska mennä, sekä murrosikään sijoittuminen on ollut erittäin osuvaa, sillä nopea pituuskasvupyrähdys ei tehnytkään minusta konkelia hujoppia, jolla raajat eivät liiku ajatuksen tahtiin. Motoriikka kehittyi erinomaisesti. Hapkidon ansiosta olen nykyisin lähes molempikätinen (ja jalkainen). Ei pidä myöskään unohtaa loistavia ihmisiä joihin olen saanut tutustua ja joista on tullut varmasti elinikäisiä ystäviä. Muutama henkilö on pakko nostaa esille, koska näiden kanssa olen jakanut paljon yhteisiä hyviä hetkiä. Jani Johansson, toisen lapsemme kummisetä, häissäni toimi bestmaninä ja on ollut loistava valmentaja, hapkido-esikuva, treenikaveri ja erittäin läheinen ystävä vapaa-ajalla. Jusa Väistö, aluksi oli vaikea ihminen lähestyä suuren kunnioitukseni takia hänen taitojansa kohtaan (sekä vaikeasti lähestyttävä luonne. Hehe), mutta myös erittäin loistava Hapkido-esikuva, treenikaveri ja ystävä parhaimmasta päästä. Rami Vainionpää, hän on tehnyt minulle mahdolliseksi paljon asioita, joista en olisi voinut uneksiakaan ilman hänen apuaan, loistavaa valmennusta ja henkistä sekä taloudellista tukemista. Hänen ansiostaan pääsin urheilulukioon jossa pääsin treenaamaan Hapkidoa neljänä aamuna viikossa. Hänen kanssaan olen kiertänyt opettamassa ja treenaamassa ulkomailla sekä suomessa. Hän on mahdollistanut 24/7/365 treenipuitteet, näille pääsyn ja vapaan harjoittelun. Rami on myös erittäin hyvä ystävä, loistava Hapkidoesikuva ja kuin toinen isä minulle ajalta kun asuin vielä Porissa. Olen myös tutustunut muihinkin loistaviin ihmisiin Hapkidon kautta, joiden kanssa olen kokenut mahtavia ikimuistoisia hetkiä, mutta kaikkien näiden kirjaamiseen menisi ikuisuus!"
Mitä sinä olet antanut sin moo hapkidolle?
"Haha, tämä onkin vaikea kysymys. Tämä ehkä tulisi kysyä joltakin muulta taholta kuin minulta. Vastataan kuitenkin. Voisinpa väittää että olen tietyssä kohtaa elämääni antanut Hapkidolle kaikkeni. Uhrasin tuhansia treenitunteja vapaa-ajastani nimenomaan Hapkidon treenaamiselle, ajatustasolla pohtimiselle ja Hapkidoa tukevalle oheistreenaukselle. Olen toiminut apuvalmentajana vuodesta 2005 sekä ensimmäisen oman ryhmäni valmensin vuonna 2008. Vuoden 2010 toimin Helsingin itsepuolustuskoulun Blackbelt clubin valmentajana. Täytyy myöntää, että suurin osa treenaamisesta on ollut täysin itsekästä ja vain omaa etua tavoittelevaa, mutta toivon, että siitä on poikinut myös muillekin harrastajille jotakin hyvää."
Mitkä ovat sinun mielestäsi Sin Moo Hapkidon hyvät sekä huonot puolet?
"Heh, Sin Moo Hapkidon hyvät puolet ovat pitkälti samat, jotka ovat myös käänteisesti ne huonot puolet. Näkisin, että näin suppeasti sanottuna monipuolisuus on hyvä, mutta samalla myöskin huono puoli. Miksi? No monipuolinen laji tarjoa myös monipuolista liikuntaa ja osaamista. Monipuolinen laji mahdollistaa perehtymisen monenlaiseen asiaan, jossa pystyy kehittämään itseään ja näkemään erilaisia puolia kehonhallinnasta. Hapkidoa pystyy myös harrastamaan henkilö, jolla toiset asiat menevät paremmin perille ja näillä voi kompensoida niitä heikonpia osa-alueita. Huonoa tässä on se, että liika monipuolisuus vähentää perehtymismahdollisuuksia tiettyyn yhteen asiaan, joka vaatisi enemmän huomiota. Myös tuo kompensoituminen on ehkä hieman surullista, koska itse kun olen perfektionisti, en missään nimessä haluaisi jättää mitään oppimatta - kaikki tosin eivät ole ja jäävät selvästi tietyissä asioissa jälkeen. Huonoa on myös se, että yksittäiselle tekniikalle ei (välttämättä) tule hirveästi toistoja, koska on kiire siirtyä tekemään seuraavaa. Tällöin perusteiden hinkkaaminen jää vajavaiseksi, joka on koko harrastuksen perusta. Olen huomannut vuosien varrella, että monella harrastajalla on hirveä kiire kivuta vyövärejä ylöspäin ja kun aletaan tarkastella tekniikoita perusteiden pohjalta, ei monellakaan ole mitään muuta argumenttia tekemilleen virheille kuin: "Näin mä oon aina tehnyt ja näin mulle on aina opetettu." Hauki on kala -menetelmä toimii alemmilla vöillä mutta ei enää kauemmin harrastaneilla. Tällöin pitäisi alkaa jo käyttämään oppimaansa ja pohtia miksi mitäkin tehdään. Pohtiminen on surullisen harvinaista."
Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on lajia kohtaan?
"Vaikea kyllä sanoa. Tällä hetkellä tavoittelen dan korotusta, ja oman seuran perustaminen hipaisi ajatuksiani hetkisen jo oikein kovastikin. Seuran perustaminen tosin ei sovi tähän elämäntilanteeseen ja treenaaminenkin on hieman ajoittaista. Toivon, että pystyn jatkossa valmentamaan ja treenaamaan joskus vielä oikeasti kovaa. Näkisin, ettei Hapkido häviä elämästäni koskaan, mutta lajin merkitys ja asema tulee varmastikin kokemaan muutoksia, sillä onhan se jo muutoskautta hetken aikaa elänyt. Kaikista eniten Hapkidossa nykyään kiinnostaa valmentaminen, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan."
Mikä on Sin moo hapkidon haastavin osa-alue?
"Kysymys on helppo, mutta aukeaako vastaukseni kaikille, sitä en tiedä: Kokonaisvaltainen täydellinen osaaminen. Olen, niin kuin jo yllä mainitsin, perfektionisti. Minulle ei riitä kelpo suoritus. Haluan aina saada tekniikan toimimaan täydellisesti. Suutun itselleni hyvin helposti, jos tekniikka menee koko ajan päin honkia. Minulle ei pelkästään riitä, että se tuntuu hyvältä, sen pitää myös näyttää hyvältä. Hehe. Hapkido on niin laaja kokonaisuus, että huomaan usein treenatessani lähteväni liikkeelle perusteista. Huomaan, että palaan aina ruohonjuuri tasolle silloin, kun joku asia tuntuu vaikealta. Hapkido vaatii todella paljon ajatustyötä. Melkein yhtä paljon pohtimista kuin tatamilla heilumista. Sanoisin, että Hapkidon vaikein osa-alue on oppia tekniikat henkisellä tasolla ("Sin is the mind, Moo is the martial art, Hap is together, Ki is the power and Do is the way" Dojunim Ji Han Jae)."
Miten sinä voisit kehittää lajiasi paremmaksi?
"Luulisin, että valmentaminen on vain osa prosessia. Tärkeintä on kannustaa muut harrastajat olemaan myös itsenäisiä ja oma-alotteisia. Pelkkä fyysinen opastus ei riitä. Valmentajan tehtävä on pystyä olemaan myös henkisellä tasolla esimerkillinen ja osoittamaan, että oppiminen tapahtuu ennen kaikkea ajatustasolla. Liikemuisti toki on tärkeää, mutta jotta treenaaja voi oppia yhdistelemään narunpäitä yhteen täytyy tulla Oivallus! Tähän suuntaan itse pyrin valmentaessani ja sitä kautta toivon viljeleväni pieniä ajatuksen siemeniä, jotka joskus kasvaisivat puiksi!"
Ketkä ovat valmentaneet sinua vuosien varrella?
"Mennään lähes aika järjestyksessä, Juha Niittymaa, Babe Söderman, Tomi Harell, Rami Vainionpää Petri Alamäki, Matti Raak Juha Lepistö, Jani Johansson, Tapio Heikkilä, Kalle Yliluoma. Nuo ovat olleet Porissa valmentajinani aikojen saatossa. Jari Mäkelä (urheilukoordinaattori Satakunta Sports Academyn aikoihin [judomies]) Jaakko Huokkola useissa erinäisissä yhteyksissä. Kickboxingin aikana Taisto Pori fight clubilla. Lukkopaini/Brassijutsussa on toiminut Jesse Malmberg ja Timo Räkköläinen. Aika pitkä lista. Saa olla tyytyväinen että on saanut monilta upeilta henkilöiltä valmennusta, opastusta ja kannustusta. Toivottavasti en unohtanut ketään. Tuli aika yllättäen tämä kysymys, hehe."
Kiitos Pekka Heiniselle vastauksista! Jos pyörit Sin moo hapkido piireissä niin tulet varmasti jossain vaiheessa törmäämään kyseiseen henkilöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti